Yleinen

Äitipaineet

”on hyvä täysimettää 6kk” 

”pitää antaa sosemaistiasia 4kk iässä tai vauvalla on taatusti allergioita”

”Nukkumaan pitää käydä 18.30 muuten melatoniinit menee aivan hukkaan ettekä nuku ollenkaan koskaan ikinä”

”oma sänky on turvallisin”

”perhepeti tai vauva tuntee itsensä hylätyksi öisin”

Jokainen vanhempi varmasti tunnistaa nuo kirotut ohjeet ja mielipiteet mitä monella on tarjota. Meillä on ihana elokuisten pieni wa-ryhmä, sielä ollaan viimeaikoina puhuttu paljon kaikista ohjeista ja ”säännöistä” mihin tässä äitiydessä ja isyydessä törmää. Ja siis meidän ryhmä on huippu, sielä ei lynkata tai tuomita ketään, jokainen jopa osaa tuoda omat näkemykset ja mielipiteet rakentavasti esille. Mutta monessa paikkaa somessa törmää tuohon ikävään ilmiöön. 

Olen äärettömän kiitollinen siitä että silloin kun itse sain esikoiseni yli 7 vuotta sitten ei ollut somea samanlailla kuin nyt. Olisi siinä ollut parikymppinen, uuteen elämään opetteleva Riina hyvin hämillään jos joku olisi tullut kertomaan että vauvan pitää mennä kello seitsemän illalla nukkumaan ja päikkärit nukutaan rytmillä 45min+1,5h+45min. Meidän missio oli Siljan vauva vuonna lähinnä saada hänet nukkumaan jossain jotenkin päin. Jos olisin sillon lukenut noita kaikkia uniohjaajia ja ohjeistuksia mitä näkyy monessa paikkaa nykyään olisin varmaan alkanut itkemään kuinka pilataan lapsemme. Nyt neljän lapsen äitinä osaan suodattaa ja luotan omiin taitoihini ja näkemyksiin vanhempana sen verran hyvin ja toimin juuri niin miten meille parhaalta tuntuu ja joka sopii meidän perheelle. Toivon että jokainen perhe ja äiti uskaltaisi tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Ja kyllä, itsekin sorrun välillä jonkun ohjeistuksen luettuani googlailemaan, mutta lopulta tulen siihen tulokseen (ja järkiini) että toimin näin miten meille on toimivaa ja kaikilla on hyvä olla. 

Esikoinen ja kuopus ❤️

Ja toki mielestäni on hyvä että erilaisiin ongelmiin on mahdollista saada apua ja on erilaisia ammattilaisia auttamassa esimerkiksi juuri uniongelmissa. Pitäisi kuitenkin muistaa se että ei ole yhtä ainoaa absoluuttista totuutta ja oikeaa tapaa toimia. Luin jokin aika sitten artikkelin jossa kerrottiin suomalais äitien olevan uupuneimpia maailmassa. Ja onkos se ihme kun ympäristö tuottaa jo älyttömät paineet toimia ”oikein” niin uniin, ruokailuihin, virikkeisiin kuin kotona olon pituuteenkin liittyen. Tuntuu että raskaana olevat ja pikkulasten vanhemmat heitetään leijonille ja kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa, arvostella ja neuvoja sekä ohjeita satelee. Eihän kukaan tule aikuiselle ihmisellekään kertomaan mitä hän saa syödä tai monelta hänen pitäisi käydä nukkumaan. Ja surullisinta tässä mielestäni on se että äidit itse ovat toisilleen pahimpia, vaikka voisivat antaa sitä kuuluisaa vertaistukea. 

Täysimetin Konstaa puolivuotta, osittain omaa laiskuuttani mutta myös siksi että se oli minulle itselle tärkeää. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun kuulin toisilta että eikös sille vauvalle nyt pitäisi jo antaa jotain maitoa täyttävämpää, kasvaakin ja nukkuu niin huonosti. Olen jälkikäteen miettinyt miten joku voi sanoa pienen vauvan äidille noin joka yrittää tehdä niin kuin hänestä itsestä parhaalta tuntuu. Ja imetys ei varmasti ainakaan huonoa vauvalle tee. 

Muistetaan jokainen olla armollisia itsellemme ja toisille, annetaan vertaistukea, kannustetaan ja tuetaan. Vanhemmuus on yksi suurimmista elämän haasteista jossa jokainen tarvitsee apua ja kannustusta, annetaan sitä toisillemme ❤️

Leave a Reply