Yleinen

Korona väsymys

Nyt se on iskenyt tännekkin, nimittäin ärsytys ja väsymys tätä vallitsevaa tilannetta kohtaan. Tietysti kokoajan on ollut tietynlainen ahdistus ja aluksi jopa vähän pelko, toivoo vain elämän normalisoituvan, mutta nyt alkaa jo suoraan sanottuna kohta vituttamaan. Mediassa ei ole aikoihin ollut mistään muusta kun koronatartuntojen ja siihen kuolleiden määrästä. En ole itse kauheasti enää edes seurannut niitä, kun tietää, että tuskin sieltä mitään kovin positiivista tulee ilmoille. Ja nyt tämä rokote keissikin, saisipa kaikki halukkaat riskiryhmäläiset nyt ainakin ne rokotteet mahdollisimman pian.

Lapsiperheessä esimerkiksi nuha on aika perus settiä, kesällä ja talvella. Nyt jonkun nenän vuotaessa maailma suurinpiirtein pysähtyy, äkkiä testi aikaa ja sit aletaan miettimään ketä ollaan viimeisen 2 vuorokauden aikana tavattu. Sairastamisen rauha on hävinnyt.

Pelattu on ja paljon

Ja sitten on vielä koulusta ja päiväkodista tulevat korona viestit, ”koulun tiloissa on ollut henkilö jolla todettu…” jokainen vanhempi varmaan tietää ne. Meillä ei ole ollut viime kevään jälkeen yhtään altistumista tai karantteenia, mutta luulen että on vain ajan kysymys milloin istutaan kolme viikkoa täällä kotona. Samoin kuin se tartuntakin, uskon että se nyt tulee ennemmin tai myöhemmin emmekä sille mitään mahda.

Mutta en ehdoin tahdoin sitä lähde mistään hakemaan, yritän tsempata sairaiden ja iäkkäiden vuoksi. Juha käy kuitenkin normaalisti töissä sekä Silja koulussa ja Kasperi päiväkodissa. Josta siitäkin koen ehkä hieman huonoa omatuntoa, miksi en ota Kasperia pois hoidosta kun tilanne on tämä ja olen itse kotona? Ehkä ottaisinkin jos Silja ei olisi koulussa. Koen sen olevan Kassulle väärin että taas se revittäisiin pois sieltä tuttujen kaverien luota, jotka on jo oikeesti tärkeitä tuolle 5 vuotiaalle.

Viime vuonna lupasin Kasperille kun hänen synttärit peruuntui, että ensi vuonna pidetään sitten isot juhlat ja kutsutaan kaikki kaverit ja naapurit. Eipä taida tulla juhlia tänäkään vuonna, ainakaan kovin isoja.

Pidettiin sit 4v synttärit perheen kesken

Santerikin vierastaa vieraita lapsia, kun ei tietenkään missään kenenkään kanssa leikki (pl. tietty naapurit), saa nähdä minkälaisia vaikutuksia tällä ajalla pidemmän päälle näihin kahteen nuorimpaan on, en halua edes miettiä minkälainen päiväkodin aloitus tulee aikanaan olemaan. Meidän lapset eivät juurikaan ole vierastaneet, johtuu varmasti isolta osin siitä että ollaan käyty paljon kaikkialla pienestä pitäen. Ovat tottuneet aina leikkimään ja toimimaan myös vieraampien kanssa. Odotan niin kovasti että päästäisiin leikkitreffeille, kahvilaan, muskariin, avoimeen päiväkotiin, ylipäätänsä johonkin käymään näiden lasten kanssa. Äitiyslomakin tuntuu menevän ihan ”hukkaan”

Tulipas aikamoinen vali vali teksti tästä, turhautuminen on vaan vahvasti läsnä nyt. Onneksi sentään on lapset, he tuovat iloa vaikka maailmalla tapahtuisi mitä, en halua edes miettiä mitä elämä olisi ilman heitä. Ja kaikesta tästä turhautumisesta huolimatta noudatan suosituksia ja kehoitan kaikkia niin tekemään jotta joskus päästäisiin normaaliin elämään.

Samaistuuko joku fiiliksiin?

Leave a Reply