Yleinen

Kuusihenkisen perheen autovalinta

Raskaustestin näyttäessä positiivista yksi ensimmäisiä ajatuksia shokin keskellä oli auto. Molemmat Juhan kanssa mietittiin autoa. Miten hölmöä, oikeasti! Saatiin ihan liian iso stressi ja mörkö aikaiseksi siitä. Yhdessä vaiheessa ei edes voitu puhua asiasta, koska keskustelu tuntui aina päätyvän kinasteluun, ja me ei edes oikeasti kinastella tyylii ikinä. Selkeästi tämä aihe kuumensi molempien tunteita.

Mulle oli pääasia että ei tule pakettiautoa. Kaikessa muussa olin melko valmis joustamaan. Käytiin katselemassa eri vaihtoehtoja, mitä nyt pahimpana korona-aikana uskalsi sekä luettiin netistä paljon 7-paikkaisista autoista. Kaikissa tuntui olevan jotain vikaa, yleisin ”hylkäämisen” aihe oli liian pieni takakontti. Käytiin sitten koeajamassa Volvoa, se tuntui heti täydelliseltä. Isoin kontti, turvallinen ja super hyvä ajaa. Miinusta olikin sitten hinta. Ja se toki oli myös iso tekijä tätä päätöstä tehdessä.

Päädyttiin sitten kuitenkin kaiken pähkäilyn ja vääntämisen jälkeen Volvo XC90. Ja se on ollut kyllä ihan huippu auto. Meillä on autossa yksi kaukalo, yksi sms istuin ja kaksi turvavyöistuinta. Silja ja Kasperi istuvat takimmaisella rivillä, kaukalo keskellä, Santeri toisessa reunassa ja aikuinen mahtuu oikein mukavasti matkustamaan takapenkillä. Konttiin mahtuu donkeyt vaikka olisi molemmat takimmaiset penkit käytössä, 7-paikkaiseksi autoksi ihmeen iso takakontti siis. Jos tarvitsemme enemmän tilaa tavaroille, siirretään toinen turvavyöistuin keskiriville. Meidän tarpeisiin tosi hyvä auto.

”Isä anna mun ajaa mökkitie” ❤️

Nyt olemme vain alkaneet miettimään auton myymistä. Emme käy juuri missään ikinä ja auto on nyt lähinnä Juhan työmatkautona, johon ehkä vähän turhan kallis. Meillä on haaveena ostaa joskus oma talo ja auto jos myytäisiin pois saataisiin helposti rahaa säästöön käsirahaa varten. Pärjäisimme vallan mainiosti ilman autoa, Juha tarvitsee toki työmatkoihin auton, mutta siihen ehkä kelpaa jokin hieman halvempikin 😅 Jos joku maksaisi siitä sen mitä toivomme, myisimme heti. Katsotaan meneekö kaupaksi ja olemmeko kohta autottomia. Minusta se olisi jopa kiva pieni haaste olla ilman autoa. Ja jos näyttäisi että sen ehdottomasti tarvitsemme, niin aina voisimme ostaa uudestaan.

Miinuspuolia toki on myös jos eläisimme ilman autoa mihin koko perhe mahtuisi. Emme voisi extempore lähteä esimerkiksi Nuuksioon retkelle tai yhdessä kauppaan. Saisimme kyllä lainaan autoa Juhan äidiltä tarvittaessa, mutta aina pitäisi tietysti hieman suunnitella. Mutta olen sitä mieltä että vanha sanonta ”kaikkea ei voi saada” pitää aika hyvin paikkansa ja sopii myös tähän. Jos haluamme saada meille unelmien kodin joskus, on meidän ehkä pakko hetkellisesti jostain luopua.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.