Yleinen

Raudan puute, kansantautiko?

Raskausaikana minulle alkoi tulemaan ihmeellisiä oireita, väsytti, huimasi, pyörrytti ja hengästytti. No toki laitoin raskauden ja kiireisen arjen piikkiin aluksi, mutta jossain kohti aloin miettimään voisiko niille olla jokin muukin syy kuin raskaus. Nukahtelin miten sattuu ja monet asiat tuntuivat todella raskailta hoitaa. Olen tosi toimelias ihminen, eikä välttämättä edes ulospäin näy miten huono olo minulla välillä oikeasti on.

Neuvolassa otin asian puheeksi, mutta kaikki kuitattiin raskaudella. Hemoglobiini oli hyvä raskauden alkaessa, laski siinä puolen välin tienoilla ja aloin syömään rautaa neuvolan kehoituksesta. Olossa en tuntenut sen suurempia muutoksia, mutta niin sitä vaan itsekin ajatteli, että ehkä nämä kuuluu raskauteen. En ole sellainen pienestä ”valittaja” ja välillä siedän kaikkea hieman liiankin kauan ennen kuin asiasta jollekin mainitsen. Hieman typerä piirre ja siitä olisi hyvä ainakin osittain päästä eroon. En tiedä olisinko päässyt tutkimuksiin jos vain olisin valittanut enemmän.

No tuli synnytys ja oireet vain jatkuivat. Aloin jo miettimään onko jotain isommin vialla, lähinnä huimauksen takia, joka on välillä hyvinkin voimakasta. Jälkitarkastuksessa kaikki laitettiin pikkuvauva-ajan piikkiin. Päätin lopulta kuukausi sitten mennä Puhdin kautta verikokeisiin omakustanteisesti, olin jo niin kyllästynyt miettimään mikä vaivaa. Otin paketin johon kuului laaja verenkuva, d-vitamiini, kilpirauhasarvot ja ferritiini. Minulla ei ole työterveyshuoltoa ja ajattelin olevan ihan paikallaan tutkituttaa kunnolla kun julkisella ei noin vaan ”huvikseen” pääse kokeisiin.

Ja niinhän se on että ferritiini oli alhainen 24, kun hyvän rajana voidaan pitää naisilla n.100. Muuten kaikki oli ihan ok verikokeissa, kilppariarvot ei ihan optimit, mutta se voi kuulemma johtua myös alhaisesta ferritiinistä. Ja voi että suututtaa kun kukaan ei ottanut koko raskausaikana minua ja oireitani tosissaan. Kaikki vaan pitkittyi turhaan, jos olisin tiennyt tällaisen niin tottakai olisin jatkanut raudan syömistä ja kävisin kontrolleissa. Nyt minulla on toukokuussa lääkäri muissa asioissa, katsotaan suostuvatko laittamaan tota ferritiinin kontrollia. Sitähän pidetään täysin ”muotisairautena”, joka jo sanana on ihan perseestä. Etenkin tällaiselle ihmiselle joka menee lääkäriin suurin piirtein pää kainalossa ja aina sanoo kaiken olevan ihan hyvin. Onneksi, onneksi maksoin ja kävin sielä verikokeissa, ihan mahtavaa että tälläinen matalan kynnyksen, suht edullinen palvelu on olemassa!

Asiaan nyt perehdyttyäni ja muiden kanssa keskustellessani on käynyt ilmi, että vaivasta kärsii suurin piirtein joka toinen ja ihan todistetusti on mitattu alhaiset arvot. Miten voi olla näin yleinen sairaus niin kovin alihoidettu? Ferritiini sanana on jo osalle lääkäreistä ihan punainen vaate ja saat luulosairaan leiman. Käsittämätöntä ettei asianmukaista hoitoa ja ohjausta välttämättä saa. Oireet kuitenkin ovat aika kokonaisvaltaisia ja vaikuttavat elämänlaatuun huomattavasti. Lisäksi taustalla voi olla jokin hoitamaton muu sairaus, joka olisi tietysti hyvä löytää ja hoitaa.

Ja olen miettinyt voisiko Konstan kasvuongelmat olla osittain tästä johtuvaa. Tuskin hän on minulta raskauden aikana rautavarastoja saanut, kun ei ole ollut mistä antaa. Ja lapsilla se voi aiheuttaa myös moninaisia oireita, mm. hidastunut kasvu ja yö levottomuus kuuluu niihin. Meinaan seuraavassa neuvolassa asian ottaa puheeksi ja toivon, että asia tutkitaan.

Leave a Reply