Yleinen

Synnytyskertomus

                                                        

Konsta on nyt 7kk, synnytyksestä on siis jo aikaa mutta haluan siitä kirjoittaa. Konstan synnytys oli niin positiivinen kokemus että uskon ja toivon jonkun siitä saavan tsemppiä, tietoa ja uskoa omaan synnytykseen. Itse lueskelin ennen synnytystä paljon erilaisia synnytyskertomuksia, etenkin kun toiveena oli synnyttää ilman puudutteita. Sain monista kertomuksista tietoa ja tukea lääkkeettömyyteen. 

Konstan loppuraskaus oli erilainen kuin muiden kohdalla, mulla tuli tosi paljon supistuksia, nimenomaan kipeitä sellaisia ja olin muutenkin melko kipeä viimeiset viikot. Harjoitusupistuksia oli tullut koko raskausaika mutta nämä oli erilaisia. Kävin 4.8 vyöhyketerapeuttisessa raskaushieronnassa Nurmijärvellä Anun luona, tarkoitus oli saada pieni hemmottelu ja rentoutumishetki mielelle ja kropalle ennen synnytystä ja tulevaa vauva-arkea. Hieronta ja hoito olikin aivan mahtava ja lähdin Anun luota hyvällä fiiliksellä ja rentoutuneena. Illalla tuli normaaliin tapaan kipeitä supistuksia mutta en niihin kiinnittänyt sen enempää huomiota kun niitä oli jo monta viikkoa tullut. 

5.8 Aamulla heräsin supistuksiin ja tajusin että niitä tulee säännöllisesti. Juha vietti kolmatta lomapäivää ja oli onneksi kotona, vei lapset mummolaan kun itse kävi parturissa. Supistuksia tuli ja meni aamupäivästä, joskus väli piteni ja ne lakkasikin jossain vaiheessa kokonaan. Lähdettiin hakemaan Ipanaiselta vuokraamaani Tens-laitetta, takastulo matkalla ajettiin triplan parkkihalliin tarkoituksena käydä lounaalla mutta käännyttiinkin heti pois, totesin että en niiden supistusten kanssa syömään kyllä pysty. Kotona laitoin Tenssin mutta en kokenut siitä juurikaan hyötyväni, supistukset tuntui oikeastaan vain alavatsalla eikä selässä mihin Tens-lätkät asennetaan. Toinen ongelma siinä varmasti oli se että laite pitäisi saada heti ekojen supistusten alkaessa käyttöön. Minulla alkoi vuokrausaika vasta tuolloin enkä aiemmin voinut laitetta noutaa. Kotona sitten istuskelin jumpappallolla ja pyörin lähinnä ympyrää. Mietittiin Juhan kanssa monesti että haetaanko lapset kotiin vaiko ei, kun en ollut varma oliko synnytys käynnissä. 

Melko pian supistukset sitten koventuivat ja silloin aloin varovaisesti toivomaan josko olisikin ihan oikeasti nyt synnytys kyseessä. Sitä oli vaan vaikea uskoa koska laskettuun aikaan oli vielä kaksi viikkoa ja kolme aiempaa lasta ovat syntyneet kaikki lasketun ajan jälkeen. Olin Juhalle muutama päivä aiemmin kyllä sanonut että ihmettelen suuresti jos tämä raskaus menee yli lasketun näiden olojen perusteella. Soittelin Jorviin ja kerroin tilanteen kun toive oli sielä synnyttää, heillä oli sulku ja kätilö kehoitti soittamaan Lohjalle tai Naistenklinikalle jos oli olo että sairaalaan pitäisi lähteä piakkoin. Kello taisi tässä vaiheessa olla jotain 15-16 välillä. Minulla aiemmat olleet aika nopeita synnytyksiä niin päätin soittaa Naistenklinikalle koska se oli lähempänä, sieltä sanottiin että voin tulla näytille ja lähdettiinkin aika pian koska olin sen verran kipeä. Vietiin matkalla vielä yökyläkamppeet lapsille. Autossa tuli muutama todella kipeä supistus ja tuntui pahalta kun en päässyt ylös penkistä, onneksi matka ei ollut pitkä. 

Meidät otti vastaan kätilö ja hänellä oli opiskelija mukana. Tarkkailuhuoneessa tutkittiin ja otettiin käyrää vauvasta. Synnytys oli kyllä käynnissä mutta vauva oli kovin ylhäällä vielä ja kätilö siinä ehdotteli jos lähdettäisiin kävelylle. Olin vähän harmissani ja pettynyt koska ajattelin meidän tulleen liian aikaisin sairaalaan, tarkoitus ei ollut sielä viettää yhtään ylimääräistä aikaa. Mutta tästä meni ehkä 5 minuuttia ja supistukset räjähti käsiin ja niitä tuli jatkuvasti. Kätilö sitten päättikin että unohdettaisiin kävelyt ja menivät valmistelemaan synnytyssalia ja täyttämään ammetta, koska toiveenani oli päästä ammeeseen. Olen jälkikäteen miettinyt että onneksi mentiin ajoissa, en varmaan olisi pystynyt autossa istumaan enää tuossa vaiheessa. 

Synnytyssaliin päästyäni piti ottaa vielä käyrää ennen ammeeseen menoa ja sain ilokaasun josta koin hyötyväni tosi paljon. Kaikki oli vauvalla ok ja pääsinkin aika pian veteen kun amme saatiin täyteen. Kello oli noin kuusi tällöin. Supistukset olivat todella kipeitä mutta vesi auttoi paljon ja ilokaasua vedin minkä kerkesin. Kätilö sekä opiskelija olivat molemmat aivan ihania ja tsemppasivat minua sen kivun kanssa. Sanoinkin kätilölle vitsillä jossain kohtaa että nyt on se hetki kun alan kinuamaan kaikki mahdolliset lääkitykset, onneksi puhuimme toiveestani mahdollisimman lääkkeettömään synnytykseen jo sairaalaan tullessamme. Juha antoi mulle vettä ja ojenteli ilokaasumaskia. Mä en ole missään synnytyksessä tahtonut että muhun kosketaan tai hierotaan selkää, ennemminkin tullut semmoinen fiilis että haluan olla rauhassa. 

Tais iskääkin vähän jännittää 😅

Jossain vaiheessa menin sellaiseen omaan kuplaan, en kuullut mitä mulle puhuttiin, keskityin vain ottamaan niitä supistuksia vastaan. Juha on jälkikäteen kertonut että kätilö oli mm kysynyt haluanko nousta ammeesta pois, vastaukseksi taisi saada vain epämääräistä muminaa. Siitä ei sitten mennytkään enää montaa supistusta kun tuli tarve ponnistaa ja muutamalla ponnistuksella Konsta syntyi kello 18.45 veteen, nostin hänet syliini heti ja kuulin ensimmäisen parkaisun, se helpotuksen tunne oli sanoinkuvailematon ja kaikki kivut hävisivät samantien ❤️

Olimme hetken siinä ammeessa kunnes piti nousta sängylle, kävellessä koko kroppa alkoi täristä aivan hulluna, se oli vähän pelottavaa.  Sain sitten lämpöpeittoa päälle sängyllä ja se helpotti. Konstaa siinä katseltiin, kymmenen sormea ja varvasta löytyivät ja muutenkin kaikki oli todella hyvin. Pisteitä Konsta sai 9-10-10. Itse selvisin myös ilman mitään vaurioita. Vauva pääsi rinnalle ensimmäistä kertaa ja heti tiesi mitä pitää tehdä. Konsta sai rauhassa syödä ja sen jälkeen kätilö vei hänet pesulle ja mittauksiin. Opiskelijallamme oli ensimmäinen harjoittelupäivä synnärissä ja näin ollen meidän synnytys oli hänen ensimmäinen, kätilö tarkasti näytti hänelle miten kaikki tehdään ja me saimme syödä sillä välin, en ollut syönyt koko päivänä juuri mitään ja nälkä oli aivan hirveä. 

Konsta syntyi siis 38+2, painoi 3066g ja oli 47cm pitkä miniukko. 

Tarkoitukseni ei ehkä ollut synnyttää ammeeseen, mutta synnytys eteni todella nopeasti eikä ammeesta pois tuleminen tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta. Asiat meni juuri niin kuin tahdoin, omalla painollaan ja kroppa sai tehdä rauhassa hommansa. Vieläkin meinaa ihan itku tulla kun tätä päivää muistelen ❤️ 

Ehdottomasti suosittelen kaikille tutkimaan erilaisia kivunlievityksiä ja jos vähääkään lääkkeettömyys kiinnostaa niin ottamaan siitä selvää etukäteen. Kätilölle kannattaa myös heti mentäessä kertoa omista toiveista niin pystyvät tukemaan niissä. Ensimmäinen ”luomu” synnytys ja ehdottomasti positiivisin kokemus. Kaikki neljä synnytystäni ovat olleet suhteellisen helppoja mutta tässä viimeisimmässä oli jotain ihan erityistä ❤️

Sairaalassa olimme yhden yön, emme päässeet potilashotelliin oman sairashistoriani vuoksi, mutta saimme perhehuoneen ja Juha jäi meidän kanssa sinne yöksi. Seuraavana päivänä kun ikää tuli 24h päästiinkin jo kotiin. Oltiin ensimmäinen yö kotona kolmistaan ja isommat lapset tuli mummolasta sitten seuraavana päivänä ja päästiin harjoittelemaan kuusihenkisenä perheenä elämistä. 

Sisarukset tapasivat ensimmäisen kerran ❤️❤️

Leave a Reply